oli joitakin odotuksia koskien lomaa. Halusin viettää aikaa perheen kanssa, neuloa, lukea ja juoda teetä. Kaikki toteutui. Haitula sai merinovillaiset vaippahousut, minä sain Julieten (sitä tehtiinkin pitkään ja hartaudella) ja Matti-nukke sai lapaset. Aloittelin tytölle myös neulepaitaa, joka on nyt toista hihaa vaille valmis.
Merinovillaiset vaippahousut
Ohje: Omasta päästä
Lanka: Loft, vajaa kaksi kerää (tätälisää!)
Puikot: 5mm bambuiset sukkapuikot
Lanka on ihanan pehmeää. Tästä saisi varmasti ihania hattuja ja muitakin asusteita. Värit ovat myös ihania. Nämä langat ovat niitä legendaarisia ostoksia - menen kauppaan ostamaan jotain ihan muuta ja palaan sieltä lankojen kanssa. Ennen reisuun lähtöä kävin hankkimassa Kenguruusta rengasliinan arkeani helpottamaan ja hyllyllä olevat langat alkoivat huutelemaan heti. Valmista syntyi nopeasti, joten ei huono ostos lainkaan!
Juliette
Ohje: Ulla
Puikot: Ohjetta pienemmät, 5,5mm ja 5mm
Lanka: Novitan Princess Mohair, hieman yli kaksi kerää
Luulen, että kun saan tähän jonkun muun kiinnipitäjän kuin sukkapuikon, tulee neuleesta käyttökelpoisempi. Kuvassa neuletta ei ole pingoitettu, siksi reuna rullaantuu. Idea on ihanan yksinkertainen! Lämmittää varmasti viileinä iltoina.
Matka
sujui muutenkin oikein mukavasti. Mies osoitti olevansa tunnollinen työntekijä ja sairastui lomalla. Talviloma vaihtui sairauslomaksi, joka jatkuu yhä, jonkin verran kipeänä on kaikki muut paitsi Haitula. Onneksi lapset ovat vielä sen verran pieniä, että he eivät isoja juttuja lomalta osanneet vaatia. Nauttivat pulkkamäestä, saunomisesta ja Pikku Kakkosen katsomisesta.
sujui muutenkin oikein mukavasti. Mies osoitti olevansa tunnollinen työntekijä ja sairastui lomalla. Talviloma vaihtui sairauslomaksi, joka jatkuu yhä, jonkin verran kipeänä on kaikki muut paitsi Haitula. Onneksi lapset ovat vielä sen verran pieniä, että he eivät isoja juttuja lomalta osanneet vaatia. Nauttivat pulkkamäestä, saunomisesta ja Pikku Kakkosen katsomisesta.
Miten
tv voikaan vangita pienen niin kokonaan tai sitten se ei kiinnosta ollenkaan. Meidän lapset jaksavat katsoa telkkaria hetken, mutta sitten ajatus herpaantuu ja muut hommat kutsuvat. Onkohan se opittua? Meillä ei ole nyt ollut aikoihin kotona tv:tä, joskus katsotaan joku ohjelma tietokoneen kautta. Olen kyllä huomannut, että sen jälkeen kun televisio laitettiin pois (ensin varastoitiin ja myöhemmin myytiin) illat ovat olleet rauhallisempia. Telkkari on melkoinen taustamölyn luoja. Metelin syntymiseen ei meillä tarvita television apua.
Luen
tällä hetkellä Katja Kallion Elokuvamuistia, jossa kirjailija kirjoittaa suhteistaan elokuviin ja tv-ohjelmiin. Sitä lukiessani tulee sellainen olo, että sivistyksessäni on aukko, kun en ole nähnyt jaksoakaan Sopranosia tai yhtään Woody Allenin elokuvaa. (Jälkimmäisen kohdalla olisi hyvä tsempata. Woody Allenin elokuvat kun ovat palasia elokuvahistoriaa. Mies on voittanut kolme Oscaria ja ollut ehdolla monen monta kertaa.) Kirja on mukavaa imetyslukemista, tosin luulen jonkun sellaisen saavan siitä enemmän irti kenelle kirjailijan käsittelemät elokuvat ja tv-ohjelmat ovat tuttuja.
Lomalla
luin Leena Lehtolaista ja Isabel Allendea. Lehtolainen ei enää kummemmin yllätä, mutta mukava hänen kirjojaan on silti lukea. Kuparisydän on hänen kirjoittamista kirjoistaan läheisin, liekkö asiaan osuutta sillä, että maisemat ovat tuttuja oikeasta elämästä. Ne kaivoksen mäen varjot...
Lukeminen antaa mielettömät mahdollisuudet karata muihin maisemiin. Isabel Allende saatteli kirjassaan Auroran muotokuva minut 1800-luvun lopun Kaliforniaan ja Chileen, sain poiketa pikaisesti myös Isossa-Britanniassa ja Ranskassa. Ihastuttavaa. Tälläisiä tarinoita lukiessa en halua miettiä historian todenperäisyyttä. Oikeastaan sillä ei ole mitään väliä onko näin ollut oikeasti. Lukeminenhan on viihdettä. Mahdollisuus paeta.
Muut maailmat ovat ihania. Kirjailijan luomat maisemat värittyvät omassa mielessä ja lukukokemuksista syntyy muistoja. Sellaisia joihin voi itse palata, mutta joita voi olla vaikea jakaa. Sanat ja maisemat voi lukea, nähdä ja kokea niin monin tavoin. Jokainen katsoo niitä omin silmin.
Sanat muuttuvat hetkiksi. Ne painuvat mieleen tai sitten tempaavat mukaan vain hetkeksi kunnes alkavat haaleta, jättäen vain pienen muiston. Sanojen luomat hetket ovat niin kuin karistaisi hiekanjyvän edelliskesän lempitossuista. Tietää miltä kesältä tossut ovat, mutta hiekanjyvän mukaantarttumispaikka on tuntematon.
Kommentit