Elämäni
on taas päässyt uuteen pisteeseen. Puolen vuoden mietinnän jälkeen olen taas koko päivän ja viime yön harkinnut oman blogin perustamista. Olen lukenut muita blogeja ja miettinyt voisinko minä olla yksi teistä. Olkoon tämä alku.
Luulen tämän blogin muotoutuvan hiljalleen elämäni näköiseksi. Ehkä kuitenkin yritän pitää tämän eräänlaisena arjesta irroittavana juttuna. Päivisin hoidan kahta lasta sekä koiranpentua kotona, sisältäköön tämä blogi siis enemmän käsitöitä kuin lapsia, aviopuolisoa ja koiraa.

Käsityöt
ovat aina olleet läheisiä minulle, mutta rohkeus alkaa tekemään kunnolla niitä nousi pintaan vasta, kun odotin toista lastamme. Kaikki alkoi hahtuvavillavaippahousuista, siitä repertuaarini on hieman laajentunut. Tykkään kuitenkin tehdä nopeita juttuja. Isot puikot ja paksua lankaa minulle siis.
Tällä hetkellä kasaan listaa joululahjoista, niitä alan pian toteuttamaan, sillä tänä vuonna joulun alla minulla ei lienee riitä aika viime hetken lahjan näpertelyihin. Perheeseemme odotetaan syntyväksi kolmatta lasta juuri noihin aikoihin.
Tällä hetkellä puikoilla on valkoisesta Novitan Ainosta ja Novitan mohairista säärystimet. Raskaus on jälleen tuonut mukanaan minulle öiset suonenvedot pohkeisiin, ehkä lämpöiset ja pörröiset säärystimet auttavat. Huomenna otan tekeleestäni kuvan. Ehkä näytän teille myös jo valmistuneita töitäni ja listailen, mitä kaikkea olisi kiva tehdä.

Kiitokset
Herkulle vielä sivupohjasta. Ihanan väriset lankakerät blogin yläreunassa virittelevät minua taas hetken lähemmäksi syksyn säitä jolloin ulkona on kirpeää ja minulla on lupa pukeutua lämpimästi. Tänä iltana onneksi sain jo aavistuksen syksyn tuoksuja. Hämärtyvässä illassa merenrannalla kävely koiran kanssa sai unohtamaan väsymyksen ja arjen.