Kesä
ei vielä mennytkään.Tänään puin lapsille taas aamulla välikausihaalarit päälle ja ressukat oli läkähtyä.Ulkona pärjää vielä selvästi vähemmälläkin, toisinaan. Oikeastaan pukeutuminen keväisin ja näin syksyisin on taitolaji. Sen joko osaa tai ei osaa. Itse ainakin puen aina itselleni ja lapsille liikaa tai liian vähän, siltä ainakin tuntuu. T-paidalla en anna enää pihalla juosta, kylmä tulee sitten niin yhtäkkiä.

Projekti
Tytölle lapaset on edennyt siihen pisteeseen, että toinen lapanen on päättelyä vaille valmis ja toiseen olen jo luonut silmukat. Hurraa. Olen taas viime päivinä tainnut enemmän lukea niinä vapaa hetkinäni kuin neuloa. Suotakoon se minulle. Rentouttavaa puuhaa molemmat.

Ompelin
eilen illalla pikaisesti yhden tyynynpäälisen, jonka Kälyni minulta tilasi muutama viikko takaperin. Koittakaapa arvata mikä vaatekappale on saanut uuden elämän tyynynpäälisenä? Kangas on puuvillaa.


186089.jpg

Lähikuva

186090.jpg


Kannettavan kotipussukka
Ohje: Anu Harkki; Puikoissa! (mukaillen)
Lanka: Novita Isoveli (musta) 100g ja Novita Aino (raidoissa)

Neuloin tämän jo viime viikonloppuna. Tämä työ on nappeja vaille valmis. Suuri päätös on tekemättä: ommellakko siihen mustat vai oranssit napit. Oranssit olisi nappilaatikossa, mustat pitäisi ostaa.
Tässä työssä kohtasin myös pienen ongelman, toivoisinkin, että te arvon lukijat, osaisitte neuvoa minua. Raita on yhden kerroksen paksuinen, miten saan langanvaihtumiskohdan siistiksi (seuraavalla kerralla) ilman, että työhön syntyy rakoa langanvaihtumiskohtaan? Itse yritin pohtia tätä asiaa pienessä päässäni, mutta raksuttelu ei tuottanut tulosta ja työn pohjapuoli on nyt aika karun näköinen tuon "sauman" kohdalta. Mutta etupuolesta olen ihan tyytyväinen. Mustaa lankaa olisi saanut olla aavistuksen verran enemmän.

186091.jpg

Raitojen parempi puoli

186092.jpg


Vauva
on asustellut masussani nyt täydet 29 viikkoa. Aika on mennyt hurjan nopeasti.Kohta hän jo syntyy ja moni juttu on vielä miettimättä.
Eilen kävin taas neuvolassa pyörähtämässä vaa'alla ja pyörittelemässä silmiä sen hurjille lukemille. Miksi juuri minun paino nousee raskausaikana ihan hurjasti? Täytyy vaan toivoa, että imettäminen vie tämänkin raskauden jälkeen kaiken ylimääräisen pois.
Ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana minusta tuntui neuvolassa siltä, että terveydenhoitaja oikeasti kuunteli minua. Olen joka kerta kysynyt, miten vauvan kokoa tarkkaillaan, koska Poika (eli edellinen) oli valtava syntyessään, vaikka minulla ei ollut mitään ongelmia sokereiden kanssa raskausaikana. Nytkään ei ole ollut mitään liitoskipuja kummempaa. Aiemmin minulle on vaan vastattu jotain ympäripyöreitä. "Tarkkaillaan kohdunpohjankorkeutta." Mitä se hyödyttää? Edellisessä raskaudessa mahani oli normaalin kokoinen ja Poika oli silti iso syntyessään (4700g ja 56 cm). Eilen sanoin, että tälläinen epätietoisuudessa eläminen saa minut pelkäämään tulevaa synnytystä, vaikka edelliset vatkin sujuneet ilman komplikaatioita. Ilmeisesti terveydenhoitaja ymmärsi huoleni ja hän lupasi, että seuraavalla kerralla saan lähetteen pelkopolille.Siellä saan sitten jutella synnytyksestä kätilön ja lääkärin kanssa. Minulta tippui kivi sydämeltä!