Vuosi
vaihtuu muutaman tunnin kuluttua. Itse olen viime päivinä miettinyt, miten paljon vuodessa ehtiikään tapahtua. Ehtii myös tehdä - ja olla tekemättä. Omaa vuotta miettiessäni päällimmäisenä ajatuksissa on raskaus ja pienen Haitula-tyttären syntymä. Se kuinka lapset ovat kasvaneet ja kuinka tästä paikasta on tullut koti. Olen oppinut tuntemaan itseni hieman paremmin. Osaan pyytää apua, myöntää heikkouteni, mutta olla myös ylpeä niistä vahvuuksista, mitä koen itselläni olevan.

Monissa
blogeissa on listattu eri tavoin niitä juttuja, mitä vuoden aikana on saatu aikaan. Itse en halua muistella listojen avulla mennyttä. Kuitenkin aamulla miettiessäni saldoani käsitöissä olin positiivisesti yllättynyt, jotakin olen saanut aikaan silläkin saralla. Pieniä juttuja joista on iloa arjessa.

Minulla
on paljon haaveita. Oikeastaan haaveilen joka päivä. Saatan haaveilla jostakin hyvin yksinkertaisesta asiasta, mutta on minulla myös suurempia haaveita, unelmia. Kun unelmoi elämään tulee sellainen pieni taianomainen lisänsä. Ja kuinka hienolta tuntuukaan, kun joku oma haave tai unelma toteutuu.
Itse voisin luvata, että tulevana vuonna teen haaveistani totta tai pyrin lähemmäksi niitä suuria haaveitani. Sillä jos minulla ei ole haaveita niin mihin pyrin. Ja jos ei ole päämääriä niin mitä voi tehdä - kulkea virran mukana kenties, mutta onko se elämää? Vastavirtaan kulkeminen on varmasti mielekkäämpää loppujen lopuksi.

Seuraavaksi
päämääräkseni asetan Tyttären kaulahuivin neulomisen loppuun saakka. Siinä ei ole paljon hommaa ja tekeminen on mielekästä.

322283.jpg