Kummallista,
miten kotiäidin kalenteri täyttyy nopeaan. Liian nopeaan. Joskus unohtaa merkitä jotain ja sopii samalle päivälle useita menoja päälekkäin. Siitä seuraa mielipahaa monelle ihmiselle.
Rintaa kivistää. Ei kenellekään haluaisi pahaa mieltä, ei isolle eikä pienelle. Ei ainakaan pienelle.

Kuitenkin
on havahduttava siihen, että myös tälläisen epäonnistumisen tunteen hetkellä yksi pieni katse voi muuttaa kaiken.
Äidit tuntevat sen katseen. Se on pienten tummansinisten silmien katse.
Intensiivisyys, millä vauva katsoo äitiään rinnalla on sanoin kuvaamattoman tukahduttava.
Paha-olo sulaa pois. Kaikki katoaa hetkeksi, kunnes kasvoille nousee hymy ja silmiin kyyneleet, jotka pyöräyttävät vatsan ympäri ja painavat rintaa. Eikä sitä oikein edes tiedä miksi.

Ehkä siinä katseessa vain on ripaus taikaa, jota lapsi kantaa mukanaan.