muisti minua jo tänään! Että olikin mukavaa saada pientä piristystä päivään. Minulla on koko alkuviikon ollut melkoinen flunssa ja olokin on ollut sen mukainen. Pää ei toimi ja tavarat lentelee.
Salainen neuleystäväni oli pakannut kirjekuoreen kortin lisäksi teepusseja ja viitomakielen opaslehdykän. Teetä ajattelin juoda lämpimikseni jahka saadaan lapset nukkumaan, tuon viittomakielen lehdykän ajattelin tallentaa kalenterini väliin, siitä voi joskus olla hyötyä.
Pipoviikkojen
kunniaksi nostin puikoille vielä yhden myssyn Haitulaa silmällä pitäen. Se varmaan valmistuu jo tänä iltana sikäli mikäli ehdin vielä ottaa puikot esiin.
Herra Nenä
taitaa kärsiä murkkuiän mukana tuomista kriiseistä. Jokunen ilta takaperin, kun mies oli ollut hänen kanssa juoksemassa läheisellä kentällä oli koira-parka ollut aivan paniikissa nähdessään levyn, johon pojat lyö kiekkoa. Ei ollut uskaltanut mennä sen luo ollenkaan.
Tänä aamuna laitoin pyykkiä narulle ja kun olin saanut pyykit ripustettua lähdin vadin kanssa kylpyhuoneeseen ja Herra Nenä säikähti vatia ihan kamalasti. Alkoi luimistella minulle ja luikki kauhuissaan paikalleen. Vein sitten vadin rauhallisesti hänen lähelleen ja yritin selitellä kovasti, ettei tuollainen muovinen vati kovin hurjaa kyytiä päälle ole tulossa.
Hassu koira. Näkisittepä reppanan, kun minä niistän nenää. Koira ei tiedä, miten päin olisi. Puistelee vaan päätään kauhuissaan. Aika kummallista, kun mitään muita ääniä hän ei pelkää.
Sunnuntaina
käytiin luistelemassa Tytön kanssa ensimmäistä kertaa. Harjoittelua tuo itselleenkin on, kun niin harvoin jäälle pääsee. Täytyy nyt toivoa, että taudinselkä taittuisi ja pääsisin taas jäälle, kenttäkin on aivan kodin vieressä. Luistelu on yksi harvoista urheilulajeista joista tykkään. Lenkkeilykin olisi kivaa, vielä kun löytyisi joku Herra Nenää puheliaampi lenkkeilyseuralainen.
Kommentit