tykkään valtavasti lukemisesta. Viime aikoina tuo rakas harrastus on jäänyt vaille kaipaamaansa huomiota. Tämän vuoden puolella aloin pitää itselleni pieni muotoista lukupäiväkirjaa, kirjaan ylös kirjat joita olen lukenut.
Ensimmäisenä tämän vuoden puolella sain luettua Kjell Westön Finlandia palkitun Missä kuljimme kerran. Toinen lukemani kirja oli Nick Hornbyn Poika, joka oli oivallista iltalukemista ja aika valmiiksi pureskeltua tavaraa. Missä kuljimme kerran mietityttää yhä, vaikka kirjan lukemisesta on jo tovi, tämä onkin mielestäni hyvän kirjan tuntomerkki.
Missä kuljimme kerran on realistinen kuvaus nuoren Suomen vaiheista. Se avaa lukijoidensa silmien eteen helsinkiläisen maiseman ja sen ihmiskohtalot. Kirja kulkee ajan läpi: Suomen itsenäistyminen, kieltolaki ja uuden sodan varjo puhuttelevat, rakkaudesta ja sen varjopuolista puhumattakaan.
Ihmisien arvo on mitätön. Suomi on kokenut sisällissodan. On punaiset ja valkoiset, työläiset ja porvarit, Pitkän sillan etelä- ja pohjoispuoli - asiat, jotka määräävät ihmisen elämän halusipa sitä tai ei.
Vaikka sodan muistot ovat jokapäiväiset ei polittinen sitoutumattomuus onnistu. Jokaisella on puolensa. Yhteiskunnan murroksessa ihmiset yrittävät saada elämänsä kantamaan.
Ihmisien arvo on mitätön. Suomi on kokenut sisällissodan. On punaiset ja valkoiset, työläiset ja porvarit, Pitkän sillan etelä- ja pohjoispuoli - asiat, jotka määräävät ihmisen elämän halusipa sitä tai ei.
Vaikka sodan muistot ovat jokapäiväiset ei polittinen sitoutumattomuus onnistu. Jokaisella on puolensa. Yhteiskunnan murroksessa ihmiset yrittävät saada elämänsä kantamaan.
Kommentit