Minun
pieni poika on tänään kaksi vuotta. Onnittelulaulun olen laulanut monesti, mutta ei tuollaista onnenjyvää voi tarpeeksi kai onnitella. Hän on niin valloittava. Silmät ovat kirkkaat, katse tutkiva ja tarkka. Mieli avoin seikkailuille.
Luottamus minuun on pohjaton, välillä se pelottaa. Hänellekin minä haluan äitinä antaa kaikkeni. Minun poika.



Kuvassa
vastasyntyneen jalka on vasten isän kättä. Nyt jalka on melkein minun kämmeneni kokoinen.

Kaksi
vuotias on niin mainio. Hänet ymmärtää, pystyy jakamaan monet. Poika kulkee rinnallani, tarttuu käteen. Kertoo juttuja, höpöttelekin ja arvatkaa miten se pyllyn paukkuminen naurattaa
Yöllä kömpii kainalooni, päiväunilla pyytää tyynyni. Herättyään tulee syliin, pienelle kippuralle. Painaa päänsä vasten olkapäätä. Ja minä nuuhkuttelen, silitän poskennukkaa. Pehmeillä sanoilla haluaisin saattella lastani eteenpäin.

"Juokse kiinni tuuli, villimpi kuin sinä, kohoa satusiipinesi korkealle.
Taputa taivaanpalanen taskuusi, tuo pumpulipilviä minunkin tyynyn alle.
Mene tuulispääni: Etsi aarteet metsien, rakenna maja puun alle.
Löydä reitti vuorelle, omista kaikki siellä näkyvät sateenkaaret.
Purjehdi tarinoidesi hopealaivalla ja nuku yösi kuussa."