Yö
on oikeaa aikaa haaveiluun. Minä jos kuka nautin siitä, että joskus saan istahtaa yksin. Kuunnella hiljaisuutta, yötä. Jos nyt olisi kesä ja eläisin unelmaani istuisin rannassa (vanhempana, mitä nyt olen) tulen äärellä, viltin alla ja kuuntelisin, miten kuikat huutelisi. Nostaisin jalat koukkuun ja laittaisin varpaat kippuralle. Keinuttelisin.
Mutta niin, en valita. Kevätyö punaisten kaupunginvalojen loisteessa on myös hyvä. Voin juoda vähän teetä. Neuloa. Laittaa pyykkiä narulle. Selailla kirjoja.

Tällä
hetkellä mielessäni on kaksi kirjaa, jotka todella kovasti haluaisin omaan hyllyyni. Ne ovat niitä joiden pariin voisin palata hyvin usein. Toisen kirjoista selailin ja ihailin maanantaina läpi, jälleen kerran. Ulla-Maija Hännisen Kauhalla ja vasaralla -kirjassa on liikuttava tunnelma ja ihastuttavat kuvat. Kirjan kannetkin ovat niin kauniit.



Toinen
kirja, joka elää mielessäni on Tove Janssonin Kesäkirja. Sen tiedän saavani. Mies oli käynyt tilaamassa sen minulle kirjakaupasta. En malta odottaa, että pääsen lukemaan pikkutytön kesästä saaristossa.

On
olemassa kirjoja joiden ääreen voi palata monesti. Mieleen tulee ainakin Coletten Vilja oraalla. Nicholas Evansin Suden Läheisyys. Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti... Näitä riittää. Kesäksi voisikin koota kasan unelmakirjoja joiden parissa voisi viettää ihanat hetket.
Syksyllä on sitten dekkareiden vuoro. Täytyykin hommata Agatha Christien Kymmenen pientä neekerinpoikaa omaan hyllyyn ennen syyskuuta.

Onko teillä blogini lukijoilla kirjoja, jotka kutsuvat tiettyyn aikaan vuodesta?