Aika
täydellisiä päiviä. Itsellään hyvää seuraa ja lapsilla kivaa. Leikkipuiston uima-allas oli viimeistä viikkoa täynnä. Lapset läträsivät. Isoin oppi melkein uimaan, sai uusia kavereitakin ja leikki pienempien kanssa. Jokainen nautti vedestä. Haitulakin sai pienen ystävänsä kanssa ammeen, jossa räpyttelivät vettä kilpaa. Kikattelivat. Toinen repi hattua ja toinen yritti silittää. Poika sai rusketusrajat - pikkuinen pylly loistaa hänen kipittäessä pisulle tai pesulle ilman pöksyjä.



Minä
juttelin, näppäilin yhtä kitaraa varovasti. Kädet löysivät soinnut melko nopeasti. Läheinen antaa Landolansa lainaan ja puiston kitaristi lupasi virittää sen. Seuraavalla kerralla osaan ehkä itse. Ja kirjoja oppimishaluisille löytyy. Osaankohan jouluna jo näppäillä johonkin joululauluun säestystä? Aika pitkään olen jo haaveillut, että osaisin soittaa kitaraa. Se kulkisi mukanakin.



Tämä
Haitulan bolero on ollut jo tovin valmiina. Käytössäkin viileimmillä säillä menneillä viikoilla. Ohjeen löysin toissa keväisestä Suuresta käsityölehdestä ja lankana oli merinovillaa. Puikot oli 4mm ja 3,5mm vahvuiset. Mekkojen kanssa tämä on loistava ja onhan noita lyhythihaisiakin, jotka ehkä kohta kaipaavat päälleen pidempää. Y
hdet lapasetkin ehdin neuloa, mutta ne ovat jo päätyneet uudelle (pienelle) omistajalleen ja eilen illalla puikoilta juoksi Haitulalle nirskuvannarskuva ihanan punainen tunikapaita. Siitä kuvia huomenissa vaikka.



Viikonloppu-iloa!