Lapsiperheessä
nämä luvatut huomiset meinaavat venyä, siksi kuvat ovat hieman myöhässä. Onneksi useimmilla riittää ymmärrystä siihen, että äitinä aikaa kaikkeen ei välttämättä löydy vaikka haluaisin.

Kiitoksia
kaikille blogissani käyneille. Minulle tuli todella hyvä mieli, kun näin, että joku on lukenut ensimmäisen virtuualitaivaaseen kirjoittamani tekstin ja jättänyt siitä puumerkin.

Viikonlopun
aikana olen ilmeisesti neulonut hyvin paljon, ainakin jos tytärtäni on uskominen. Kävimme hänen kanssaan ennen hänen yöunille menoa seuraavanlaisen keskustelun:
- Äiti, miksi sinä aina neulot?
- En kai sentään aina. Nyt olen vaan neulonut, kun isi on kotona. Mitä minun sitten pitäisi tehdä?
- Voisit vaikka joskus tiskata.
Tytön kanssa käymäni keskustelu kertoo minusta aika paljon - neulon mielummin kuin tiskaan.
Monesti olenkin kiitellyt sitä, että meille on hankittu astianpesukone. Minusta ei vaan olisi tiskaamaan astioita jokaisen aterian jälkeen. Tiskaaminen on puuduttavaa ja miten vastenmielistä onkaan onkia sieltä altaasta lopuksi kaikki ruuantähteet biojäteastiaan... Tiskaamista varten minulla on astianpesukone ja aviomies. Näitä miehelle kuuluvia töitä meidän taloudessa on kyllä enemmänkin, mutta niistä lisää toisen kerran.

Käsityörintama:

Ruskalapaset

Lanka: Pirtin kehräämön hahtuvalanka
Ohje: Pirtin kehräämö

Nämä lapaset odottavat vielä varsinaista käyttöään, mutta lämpimiksi ne on jo todettu nyt. Neuloin nämä elokuun puolella erään viikonlopun puhteina miehelleni.

174569.jpg

Pumpulisäärystimet yöunille
Lanka: Novita Aino ja Novita mohair
Ohje: Oma

Näistä säärystimistä kerroinkin jo. Lämpimät säärystimet lämmittämään suonenvedoista kärsiviä jalkojani yöunilla. Ovat aivan ihastuttavan pehmoiset ja suonenvedot ovat pysyneet poissa öisin!

174570.jpg

Nappikauluri
Lanka: Colinnette Graffiti Jay
Ohje: Anu Harkki; Puikoissa; Otava 2006

Tämä kauluri on juuri nyt puikoilla. Valmistuu todella nopeaan. Uskoisin saavani viimeistään huomenna pojan päiväunien aikaan valmiiksi. Tämä lämmittää varmaan omaa kaulaani leikkipuistossa ja iltalenkillä. Lasten ja koiran kanssa kätevämpi, mitä vähemmän minussa on roikkuvia osia.

174567.jpg


Torstaina
illalla, kun palasin ystäväni luota kotiin kävin matkalla kirjakaupassa kysymässä Anu Harkin Puikoissa!-kirjaa, mutta se oli myyty loppuun! Hienoa, toivotaan vaan, että ymmärtävät tilata lisää. Lohdutukseksi siitä, että en saanut himoitsemaani kirjaa heti, kävin lankaostoksilla. Mukaan lähti monta kerää Novitan Ainoa, niistä tulee joululahjaksi käärme-pehmot kaikille lapsille.

Perjantaina
lähdin lasten kanssa pikavisiitille keskustaan ja onnistuin löytämään toisesta kirjakaupasta Puikoissa! kirjan. Ilta menikin sitä selaillessa ja miettiessä, mitä kaikkea siitä tahtoisin tehdä. Tässä vaiheessa sunnuntai-iltaa olen toteuttanut valmiiksi ainoastaan Raitahuivin tyttärelleni. Huomenna aamun kerhomatkalla se pääsee varmaan jo koekäyttöön. Hauska siitä ainakin tuli, tein sen seitsemällä eri langalla, kaikki langat löytyivät jämälankakorista. Yhden minikerän sain kulutettua loppuun. Muista jäi vielä raitatarpeita muihinkin töihin.
Perjantaina ompelin myös pari tyynynpäälystä miehen vanhempien vierasmökkiin, jonka remontti alkaa olla vihdoin loppusuoralla. Samaan mökkiin ompelin tänään myös verhon keittiönurkan alakaappien suojaksi. Jännittää nähdä kuinka se onnistui vai onnistuiko ollenkaan. Ompelu on nimittäin minulle vielä uudempi tuttavuus kuin neulominen.

Puikoissa!
on mielestäni todella hauska neulekirja. Harkki on suunnitellut minun silmään sopivia töitä, sopivan rentoja, mutta kuitenkin erittäin edustuskelpoisia. Kirjassa on monta ohjetta joita aion ehdottomasti kokeilla - kivoja joululahjavinkkejäkin kirja tarjosi. Ilokseni työt on useimmiten tehty myös isoilla puikoilla - juuri minun makuuni!

Lauantaina
olimme ystäväni kanssa Helsingin Vanhassa Satamassa käsityömessuilla. Kiertelyn aikana kulutimme varmaan usean kuukauden edestä ihana-sanavarastomme tyhjiin. Tarjolla oli kyllä valtavasti kaikenlaista. Itse ostin lankoja vauvanneuleisiin, mm. silkkivillaa. Lisäksi pari vyyhtiä alpakkaa ja helmiä. Helmistä ajattelimme tehdä koko meidän perheelle ns. jengi-tunnukset. Korut muistuttavat meitä toisistamme silloin, kun joku on jossakin muualla. Nämä ajattelimme tehdä joku päivä yhdessä tuumin koko perhe, kivaa yhteistä aikaa käsitöiden ja perheen kesken.
Me tosin vietämme muutenkin aikaa todella paljon yhdessä. Nautimme yksinkertaisesti toistemme seurasta. Tyttö on alkanut nyt hieman löysentää napanuoraansa, hän käy yksin tai kavereidensa kanssa kotimme takana olevassa leikkipuistossa, mikä on minusta ainakin aivan hurjaa. Vastahan minun villipentuni syntyi. Onneksi napanuora joustaa ja tyttö kaipaa kuitenkin todella paljon hellyyttä. Poika sen sijaan on perääni todella paljon. Ehkä niin kuulukin olla - jokainen lentää kuitenkin jossain vaiheessa pesästään, harjoittelu on hyvä aloittaa ihan siitä pesäpuun juurelta, silloin kun on vielä pieni, mutta kuitenkin tarpeeksi suuri ihmettelemään hetkittäin maailmaa ilman äitiä.