Lokakuu
on alkanut mukavasti, mutta ohjelmaa on riittänyt. Välillä pyörittelen itsekin päätä tälle hulinalle, tulevan viikon kalenteri näyttää jo melko täydeltä. Jotkut vielä kehtaavat väittää, että kotiäidin elämä on tylsää. Katinkontit, sanon minä. Minulla ei tylsiä päiviä ole ollenkaan, paikallaan junnaavia kenties joskus, mutta toisaalta ne päivät rauhoittaa aika mukavasti.

Espoon steinerkoululla
oli eilen perheiden Ekopäivä. Me oltiin siellä koko päivä. Oli kivaa. Kokeilin kantotakkia, mutta en osaa vieläkään päättää raskinko sijoittaa siihen niin paljon rahaa. Ehkä sellaisen osaisi ommella itsekin (osaisi jos haluaisi). Ainakin lisäkappaleen ompelu omaan talvitakkiin onnistuisi varmasti. Pitäisi varmaan vaan tehdä oikeasti jotain asian eteen, eikä vaan miettiä. Kannettavan syntymään ei ole enää kovin pitkä aika. Muutamalla naisella oli päällään tapahtumassa kauniita kantoliinoja, kysyin niiden merkkiäkin, mutta enää en muista. Ei sillä kyllä oikeastaan ole väliä, minulla on jo kaksi omaa liinaa ja yksi on lainassa. Ergokin meillä on, tosin ihan pientä siihen ei saa laittaa. Ehkä myöhemmin talvella voin taas kuvitella kantavani poikaa Ergossa selässä, sitä hommaa on jo ikävä.
Tuolla koululla oli myös kirpputori, ostetin sieltä pojalle aivan ihanan raidallisen silkkivillatakin ja -myssyn. Tänään ne olivat tuulettumassa parvekkeella, mutta ehkä huomenna ne pääsevät jo käyttöön. Pojalla on muskari. Me mennään sinne yhdessä tytön ollessa kerhossa. Ainakin viime viikolla pieni tykkäsi mahdottomasti puolen tunnin lauluhetkestä. Hän oli myös hyvin innoissaan saadessaan soittaa rytmikapuloilla ja muskarin loputtua hän kävi kokeilemassa pianoakin. Muusikko pienestä pitäen. Isänsä kanssa poika ja tyttö olivat eilen kuuntelemassa lastenkonserttia, sielläkin poika oli kuulema ollut ihan elementtissään.
Kirpputorilta löytyi pojalle myös puinen rekka-auto, joka jäi eilen illalla Mummun ja Vaarin luo. Se onneksi saadaan jo ensi viikonloppuna takaisin kotiin, pääsee pieni ajelemaan perävaunullisen rekkansa kanssa.
Kirpputorit ovat kyllä mainioita väyliä ostaa lapsille leluja (ja muutakin tarpeellista), uutena en osta niitä juuri koskaan. Kirppareilla taas pidän aina silmäni auki, erityisesti puiset lelut, erilaiset legot, kirjat ja palapelit kiinnostavat aina. Duploja pitäisikin ostaa lisää, sillä tyttökin tykkää leikkiä niillä todella paljon ja rakentaa taloja ja muita. Palikat vaan meinaavat loppua kesken.

Varauduin
vauvan syntymän jälkeiseen aikaan Igu*Nellyllä.Jonkin verran kestositeitä minulla on jo ennestään, mutta jälkivuotoon pitää varata enemmän, muovisia siteitähän en pöksyihini pistä.Muutamia kestositeitä olen ommellut itsekin ja malli on ollut ihan hyvä. Pitäisi vaan hommata pul-kangasta lisää, jotta saisin varastoa suuremmaksi. Myös liivinsuojia pitää ommella vielä jokunen pari lisää ja imetyspaitojakin voisi hommata muutaman lisää. Toki sellaisiakin voisi ommella itse. Suuressa käsityölehdessä muistan nähneeni joskus kaavan.

Suuri Käsityölehti
tuli viime viikolla. Lehti oli kyllä taas pienoinen pettymys. Ei siinä ollut mitään minulle. Äitiysvaatteet oli ihan kamalia. 80-luvulla odottavat äidit on puettu telttoihin, nykymuoti on ainakin minusta hieman muunlaista. Jokainen tietty tyylillään, minusta teltat on ihan muuta kuin pukeutumista varten.

Olen
ylittänyt jälleen itseni. Neuloin tytölle sukat! Olen tyytyväinen lopputulokseen, ohjetta katsoin Sukkasillaan-kirjasta. Ajattelin, että voisin neuloa myös miehen sukat, jotka aloitin viime keväänä, valmiiksi. Molemmissa on varret, mutta kantapää ja kavennukset on vaikea saada onnistumaan, minun miehellä taitaa olla luiseva jalka sen kokoon nähden. Itse asiassa minulla ei ole mitään hyvää lankaakaan sukkiin, joten ongelmia piisaa. Seitsemää veljestä saa tietysti kaupasta, mutta ei huvittaisi ostaa isoa kerää lankaa jos koko kerälle ei ole käyttöä heti. Varastoissa on vaan sukkien varsiin sopimattomia värejä. Tylsää, mutta tämä on tarkka homma. Miehen täytyy pystyä edustamaan vaimon neulomissa sukissa, eikö vain!?
Vauvan kietaisuneule Wetterhoffin koe-erän silkkivillasta on valmistunut myös. Ajattelin tehdä siihen kiinnityksen neulomalla nauhaa, mutta mielestäni nauha oli kuitenkin liian paksu vaihtoehto pienen neuleeseen. Ajattelinkin hommata siihen napit.
Aloitin neulomaan Haltian hupputakkia Puikoissa-kirjasta jokunen ilta taakse päin, mutta tällä hetkellä minusta on ahdistavaa neuloa niin paksuilla puikoilla. Taidan siis aloittaa jotkut kivat sukat ohuesta langasta ja jättää hupputakin odottelemaan parempia päiviä. Lopuksi kuvia.

Tytön villasukat
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 2 ½ mm
Ohje: Sukkasillaan-kirjan Pikkulapsen tiukutöppöset ilman läppää

Istuvat tytön jalkaan kuin unelma. Äiti on valtavan tyytyväinen!

213404.jpg

213405.jpg

213407.jpg

Vauvan kietaisuneule
Lanka: Wetterhoffin koe-erän silkkivilla, vajaa 100g
Puikot: 3mm
Ohje: Neuleita kullannupulle-kirjasta

Neule on ihanan pehmeä. Hihat olisivat voineet olla pidemmät ja takki muuten kapeampi. Jos vielä ehdin ja jaksan neuloa toisen kietaisuneuleen vauvalle korjaan nämä ns. virheet ja kokeilen neulomista ihan omalla mallilla.

213413.jpg

Paremman puoliskon sukanvarret
Lanka: Vyytteettömiä nyssäköitä kaappien kätköistä.
Puikot: 3 mm
Ohje: Ihan oma - 2o 2 n :)

Varret miellyttää minun silmää. Nyt pitäisi vaan tosiaan osata tehdä istuva kantapää ja kavennukset ja löytää niitä oikean sävyisiä lankoja.
 Kuvassa vain toinen varsi, molemmat valmiina. Puikot olen repinyt johonkin toiseen työhön. Monetkohan sukkapuikot pitäisi olla yhtä kokoa, että ne varmasti riittäisi?


213411.jpg