Mahtaakohan
olla niin, että kun joku käsityö menee vähän reisille niin seuraavat jatkavat perässä samalla tiellä. Tyyliin mitä isot ensin, sitä pienet perässä. Siltä minusta ainakin tuntuu.
Ne sukat mitkä aloitin ovat purkutuomion alla. Niistä taitaisi muuten tulla mega-mörvelöt tai ainakin liian isot isojalkaiselle. Sukan neuloja en taida olla ainakaan tällä viikolla. Kaunis ajatus isäinpäivälahja sukista taitaakin jäädä nyt ihan ajatuksen tasolle.
Kun sukka ei onnistunut niin ajattelin ruveta virkkaamaan tytölle hahtuvasta hattua. Siinä ei voi epäonnistua kukaan. Toki minä olen se poikkeus, joka vahvistaa säännön... Tai katsotaan nyt. Hattu on tällä hetkellä vielä valtava, mutta ajattelin laittaa sen huopumaan koneeseen. Katsotaan onko se sen jälkeen hattu vai mörvelö. Pitäähän elämässä jännitystä olla! Tosin, jotta en masentuisi aivan täysin näiden mörvelöiden alle olen yrittänyt jo tekovaiheessa keksiä mahdolliselle epäonnistuneelle hatulle jatkokäyttöä, mutta eihän sitä koskaan tiedä kuinka käy.