Syksy
on mielestäni vuodenajoista ihanin. Tykkään syksyn tummista lämpimistä väreistä. Siitä, että ulkona ei ole enää kuuma, mutta ei liian kylmäkään. Syksy on myös haikea, mutta myös toivoa tuova. Haikea siksi, että syksyn myötä jätämme hyvästit yhdelle eletylle kesälle. Toivoa syksy tuo valmistuvana satona, isoiksi kasvaneina linnunpoikasina.
Syksyn tullessa ainakin minun täytyy joka vuosi hetkeksi pysähtyä, jollain tavalla vetäytyä omaan kuoreeni ja omia juttujani tehden miettiä menneitä ja tulevia. Kirjoittaa sivu muistoihini.
Syksy pistää ihmiset myös oppimaan; koulut alkavat niin kuin harrastuksetkin. Syksyn myötä tulee myös opetella kantamaan taas sateenvarjoa mukana ja pukemaan tarpeeksi lämpimästi päälleen. Itse olen tainnut reputtaa ainakin näissä, nenä on tukossa ja olo muutenkin kurja. Toivottavasti yö ja unet toisivat mukanaan helpotuksen, tämä päivä on ollut epämiellyttävä. Minulla on ollut supistuksia. Muutama sellainen, että on pitänyt irvistää ja huokaista.Onneksi mies on ollut paljon lasten ja Herra Nenän kanssa, minä olen vaan maannut, mutta suotakoon se minulle. Huomenna alkaa taas arki, kerho ja aikaiset aamuherätykset. Minusta viikonloppua voitaisiin pidentää päivällä ja vuorokautta parilla tunnilla.

Huomenna
olen ollut rouva kaksi vuotta. Hääpäivämme oli kaunis, kuulas ja lämmin. Muistoihin on jääneet hymyt ja se onnentunne, joka jatkuu. Kuvia voisin katsoa vaikka päivittäin ja kuunnella niitä lauluja, joita meidän kahden juhlissa soitettiin. Rakkaus on näidenkin vuosien aikana vain kasvanut, versonnut uutta.
Meille tulee jo kolmas lapsi. Viiden vuoden sisään olen tähän aikaan vuodesta kolmannen kerran raskaana, se on hurjaa, mutta ihanaa. Kenties nyt pystyn nauttimaan näistä pienistä liikkeistä vielä enemmän kuin ennen. Ehkä tämä odotus ja nämä vuodet ovat kasvattaneet minua ja antaneet minulle mahdollisuuden oppia jotain enemmän. Ottamaan irti enemmän näistä asioista, joista puhutaan pieninä, mutta jotka minun elämäni polulla ovat suuria ja voimaa-antavia. Nämä asiat, jotka vaikuttavat hyvin tavallista ovat kuitenkin olleet rakentamassa elämästäni juuri tälläisen. Onnenpesän.

Kälyni
mukaan minulla on erityistaito. Minä osaan neuloa. Tämän vuoksi saimme mieheni kanssa hääpäivälahjaksi mieheni veljeltä ja hänen vaimoltaan ihastuttavia kirpputorilöytöjä, oranssia ja vihreää lankaa. Näistä kuulema voin neuloa jotain lämmintä koko perheelle. Minusta tälläiset lahjat ovat aivan ihania!
Anopiltani sain muuten vaan kankaita ja lastenvaatekaavoja 80-luvun alkupuolelta. Ihastuttavia mielestäni! Kuulema joistakin näistä kankaista oli pitänyt tulla housut miehelleni, mutta ne eivät jostain syystä olleet ikinä valmistuneet. Ehkä minä ompelen niistä nyt meidän pojalle housut! Kuvia kankaista otan huomenna päivällä, nyt en enää mene kaivamaan kankaitani, koska ne ovat siellä huoneessa, missä pienokaiset nukkuvat.
Edellisen päivityksen jälkeen olen saanut valmiiksi kaksi hattua, molemmat kaipaavat vielä pientä tuunausta, mutta sitten paketoin ne silkkipaperiin ja laitan odottamaan joulua. Hatut on tehty Novitan Ainosta (joka muuten taitaa olla suosikkini Novitan langoista).