En
ole tainnut koskaan tehdä juhannustaikoja. En ole kerännyt kukkia tyynyn alle, enkä juossut alastomana peltoa tai saunaa ympäri. Ehkä jonkun kokon nokka osoitti kuitenkin joskus kotitalooni päin, kun naimisiin olen kuitenkin päässyt. Ilman taikoja.

Minusta
juhannukseen kuuluu järvi, sauna ja hyvä seura. Tänäkin vuonna ne toteutuu. Huomenna lähdetään matkaan, en malta odottaa. Kerrankin olen pakannut ajoissa. Aamulla mietin vielä viimeiset jutut, ainakin (hyvä) kirja ja neuleet puuttuu.



Kolme
vuotta sitten juhannuksena olimme tytön ja miehen kanssa purjehtimassa. Muistan miten jännitti .Tyttö oli silloin pieni huivipäinen hassu, joka tanssi kuralätäköissä ennen lähtöä. Veneessä istui mintunvihreissä aurinkolaseissa ja pelastusliiveissä. Illalla joi Muumi-limpparia.
Päiväunille nukutin tytön veneen keulaan. Silitin ja lauloin, siihen tyttö nukahti.
Iltapäivällä tuuli vähän yltyi. Kun tyttö nukkui minä istuin siellä veneen keulassa paljain varpain, annoin varpaiden viistää vettä. Eikä minua pelottanut. Nautin tuulen tuoksusta ja lentosuukoista, joita sain yhden jos toisenkin. Veneessä nukuttu yö oli rauhallinen. Aamulla rannassa kiemursi kostea polku.