Nimen kaikkein kauneimman,

sointuvan ja rakkaimman,
annoin sulle silkkihapsi
äidin, isin kultalapsi.

Perheemme
pienin sai eilen nimen, kun vietimme hänen kastejuhlaansa. Nimessä on muisto jo eläneiltä sukupolvilta, mutta myös häivähdys uutta.
Tytön nimi löytyi hyvin helposti. Pian hänen syntymänsä jälkeen tuijottelimme miehen kanssa vastasyntynyttä ihmettä ja nimi tuli jostain tuntuen heti oikealta.

Nimen valinta ei suinkaan ole mikään vähäpätöinen juttu,
me selvisimme siitä menettämättä yöunia. Lapsen nimeä valitessa täytyy käyttää oikeassa suhteessa järkeä ja tunteita. Hän kantaa sitä koko ikänsä, olisi hyvä jos nimen valinnassa onnistuisi. En missään nimessä tahtoisi, että lapseni joutuu häpeämään nimensä takia. Kuulun siihen koulukuntaan, joka ajattelee, että Brooke ei ole aivan sopivin nimi Meikäläisten lapsille: Tämän mielipiteen turvin on ollut helppo ruveta rajaamaan niitä omalleen sopivia vaihtoehtoja.
Lapsiemme nimissä on kaikissa jotain samaa. Heidän etunimet alkavat samalla kirjaimella, nimiä on yhtämonta ja sukunimi on sama.
Perheemme yhteinen nimi tulee Karjalasta, Impilahdelta, se on äitini isän nimi. Itse kannan tätä harvinaista nimeä ylpeydellä. Nimi on minulle itselleni osa identiteettiäni. Olen myös hyvin onnellinen, että naimisiin mennessämme mies tahtoi ottaa minun nimeni. On ihanaa, että koko perheellä on sama nimi. Itse en olisi ollut valmis vaihtamaan omaa sukunimeäni.
Toivon myös lapsillemme syntyvän vahvan suhteen omaan nimensä. Tahtoisin, että he voisivat kantaa nimeään ylpeydellä - kertovan sen häpeilemättä. Ja sitten joskus, maailman merillä, toivoisin heidän nimensä kautta muistavan kotinsa, vanhempansa ja meidän rakkautemme heihin.