Tänään
käytiin katsomassa taloa, jossa voisin kuvitella hyvin asuvani. Se on sama, jonka kanssa teimme tuttavuutta jo muutama viikko sitten.
Minulla on nyt sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain. Harmittaa jos se menisi nenän edestä ja minkäänlaista tarjousta ei oltaisi jätetty. Mies lämpeää vaan tässä suhteessa hitaammin kuin minä. Hyvä niin. Monta asiaa on mitä täytyy miettiä, kun ostaa taloa tai asuntoa.

Haavepaikassa
asuessani meillä olisi vanha talo, jossa olisi paljon valoa. Lankkulattiat, tilaa hoitaa kotia. Lapsille saisi omat huoneet. Minun omille touhuille olisi tilaa ja mies saisi askartelutilan. Koira voisi juosta pihalla vapaana. Keväällä laitettaisiin lasten kanssa kasvimaata ja kukkapenkkejä. Kesällä mentäisiin merenrantaan uimaan, minä katsoisin miten pieni poika harjoittelisi kolmipyöräisellä ajamista. Syksyllä poimittaisiin marjoja ja omenoita. Talvella istuttaisiin villasukat jalassa sohvannurkassa ja katsottaisiin ikkunasta maahan putoilevia lumihiutaleita.

Vähän niin kuin nyt. Ulkona leijuu isoja pakkashiutaleita, keittiön ikkunan alla juoksi jänis. Kumma, että niitä näkee täällä kaupungissa useammin kuin maalla.