on monenlaisia ystäviä. Jokaisesta tykkään kamalasti. En ehkä aina osaa kertoa sitä tarpeeksi selvästi, mutta minä kyllä tykkään. Rutistelenkin monesti mielessäni.
Edellisenä yönä rakkain ystäväni, puolisoni, pyöri unissaan, kun minä vielä valvoin. Raapi ylimääräisiä unenjyviä iholtaan. Teki mieli halata, mutta välillämme oli paljon pientä - Haitula.
Sammutin valot. En saanut unta. Mietin tätä kaikkea, mitä yhdessä rakennetaan. Haluttaisiin muuttaa vielä enemmän omaksi. Kuitenkin jossain vaiheessa ajatukset alkoivat rauhoittua. Uni hiipi. Odottelin. Ilmassa oli hymyjä. Tykkäämishymyjä. Yöunihymyjä.
Sitten se yllätti, ihan yhtäkkiä - Haitula alkoi kikattaa unissaan! Ihanaa kuplivaa vauvannaurua ryöppysi uniseen huoneeseen. Nauru kimpoili syvältä pienestä. Minun oli pakko suukottaa nukkuvaa. Yrittää nukahtaa itsekin, koko yötä ei voi hymyjä ja kikatuksia odottaa.
Tuo
nauru on ollut koko päivän mielessä, saanut hyvälle tuulelle. Hyvälle tuulelle on saanut myös ystävä, retki hänen olohuoneeseen eväsretkelle, kylmää tuulta karkuun. Iloa on tuottanut myös onnistuminen, vähän kesäistä mekkoa on syntymässä kivasta kankaasta. Minä ompelen itselleni vaatteen!
Lämpimästi olen miettinyt myös Salaista neuleystävääni Omenaista.
Hän on tehnyt keväästäni mukavan. Paketteja on ollut aina kiva avata ja odottaa.
Kiitos myös Tuijalle, joka on järjestänyt tempauksen. Omalle ystävälleni kerron itsestäni vasta ensi viikolla.
Kommentit