Olen
istunut lähes koko päivän tässä oranssissa sohvan nurkassa. Aamupäivän etsin täydellisiä hattumalleja. Imetin, vaihdoin vaippaa ja jatkoin etsimistä kunnes löysin. Nyt puikoilla on Odessa ilman helmiä ja ystävällinen neuleblogaajatoveri suomensi toisenkin hatun ohjeen, kiitoksia hänelle siitä. Yritän jaksaa neuloa tuon Odessan valmiiksi mahdollisemman pian. Näiden imetysten, vaipanvaihtojen ja joulupuuhien lomassa. Tykkään tuosta mallista tosi paljon. Kuvittelin sen jostakin syystä kauhean vaikeaksi, mutta se on kyllä kaikkea muuta kuin vaikea. Olen tainnut luoda itselleni joskus jotain kummallisia neulomispeikkoja.

Poika
on selvästi hieman mustasukkainen pienestä siskosta. Syliin pitäisi päästä aina, kun vauva on rinnalla. Se ei onnistu. Hieman on alkanut jännittämään ensi viikko, mies lähtee töihin keskiviikkona ja kuulema hulinaa on. Yritykset ostavan joulukuussa paljon laitteita, joita pitää sitten asentaa kiireellä ennen vuoden loppua. Ja minä, kun luulin, että mies ei enää tekisi niitä asennuskeikkoja ihan niin paljon. Taitaa vaan olla niin, että pienessä yrityksessä on revettävä moneen suuntaan. Luulen kuitenkin, että miehelle tekee ihan hyvää päästä takaisin töihin. Niin kuin hän itse sanoi: "Minä en olisi hyvä äiti." Kotona lasten hoitaminen käy ilmeisesti tosiaan työstä.
Olen kyllä valtavan iloinen siitä, että minulla on puoliso, joka pyörittää kanssani tätä arkea todella paljon. Ilman häntä en jaksaisi. Miten hän osaakin valita ne oikeat ja kauneimmat, hetkeen sopivat sanat niin usein. Itse en vaan osaa kiittää niistä tarpeeksi monesti.
Eilenkin hän silitti minut uneen ja kertoi minun olevan kaunis.