Joskus
pitää muuttaa, syystä tai toisesta. Minä päätin muuttaa kanssa. Nurjat löytyy jatkossa osoitteesta http://nurjat.blogspot.com

Nyt
saisi luvan kanssa leipoa maitosuklaisen kakun kananmunalla. Väliin voisi laittaa purkin jos toisenkin vatkattua kermaa. Voisi leipoa korvapuustit luomukevytmaidosta ja voista. Keittää mannapuuroa. Syödä fetaa, mozzarellaa ja Aura-juustoa. Laittaa leivälle kermajuustoa ja kurkkua. Nautiskella lehmänmaidosta. Hyvällä syylläkin, tänään täytin vuosia. Mies eilen. Aamupäivän allergiatesteissä ei löytynyt syytä Haitulan ihottumiin. Diagnosoitiin tosi paha atopia. Ja minä en osaa oikein iloita ollenkaan. On vaan niin paha mieli. Joku selkeä allergia olisi helpottanut. Ei olisi tarvinnut selitellä, että kyllä minä oikeasti rasvaan ja hoidan, mutta kun se on aika ärtsy tuo ihottuma tuossa poskessa. On sitä vähän muuallakin aina välillä. Mutta läträtään niillä kortisonivoiteilla, vaikka inhottaa. Löytyisikö Keltaisilta sivuilta homeopaatti? Tai joku luonnollisempi keino tuolle iholle?

Aika
pitkään olen haaveillut sellaisesta pienestä tatuoinnin tapaisesta. Haave taitaa toteutua, kun vielä löytyisi se juuri oikea kuva. Puoli vuotta on aikaa...

Auto
starttaa kohta Savon suuntaan. Huomenna juhlitaan kavereiden häitä. Itse olen saanut tosi kovan nuhan ja pääni on koko tämän päivän ollut kuin puuroa. Mies syötti äsken minulle päänsärkylääkettä, ehkä elämä voittaa.

Eskarilaisen
ensimmäinen viikko on mennyt hyvin. Kivaa on kuulema ollut! Lauri Tähkää on myös kuunneltu. Tyttö on hauskuuttanut meitä laulamalla Nuaren likan elämää...

- ...välillä on kuin myrskyn merkki ja välillä kaksinkerroin aivastaa! 

(Oikeasti menee: "...välillä kuin kaksi taivasta.")Minä voisin yhtyä myös tuohon lauluun. Oi voi sitä tempperamenttiä, mitä tuosta tytöstä kumpuaa!'

Ihanaa viikonvaihdetta!

Eilen
aamulla sateen piiskatessa Helsinkiä suuntasi meidän perhe Naantaliin. Muumimaailmaan. Matkalla satoi vettä, mutta perillä oli kuumaa ja kosteaa. Niin kosteaa, että Pikku Myykin oli riisunut tukkansa uimaan mennessä...



Matkalla
aloitin neulomaan serkkutytölle kruunupipoa. Tänään leikkipuistoilun lomassa pipo valmistui. Siitä tuli kiva. Omat tytöt saavat varmaan jossakin vaiheessa omansa tällä samalla mukavalla mallilla.



Kruunupipo
Ohje: Ullaneule
Lanka: Novita Tennessee
Puikot: 3,5mm 50cm Addit, loistavat puikot hatun neulonnassa.
Muuta: Ohjeesta poiketen kruunussa on vain seitsemän sakaraa ohjeen yhdeksän sijaan. Minulla oli paksumpi lanka.



Iltapäivällä
menin lankakauppaan leikkimään seuraa johtajaa. Nämä toverit (x2) seurasivat minua lankakorilleni saakka. Kivoja kavereita!

Heitimpä
tänään talviturkin (vaikka en kovin karvainen olekaan). Myös Haitula heitti turkkinsa, muu väki on uinut jo useampaan otteeseen tänä kesänä.



Pikkuinen
tykkää vedestä ihan kamalasti. Pois ei meinannut saada.
BabyLegsit ovat osottautuneet viime päivinä korvaamattomiksi ulkoillessa. Haitula menee jo kovaa kyytiä kontaten ja ilman säärystimiä olisi polvet varmaan aika hurjan näköiset. Voin siis suositella lämpimästi!



Aamupäivän
I.H.A.N.A:n jälkeen pyörin hetken Itäkeskuksessa ja löysin Haitulalle kivat pöksyt uuden tunikan (nirskisnarskis) kanssa pidettäväksi. Syysviileitä odotellessa...



Tämä
neule oli viime syksynä joutunut julman ufo-sormeni osoittamaksi. Niin julman sormen, että koko puseron tekeleen oleminen oli unohtunut (tätä se imetys teettää ;) ) Männä viikolla löysin sen kuitenkin ja tekaisin valmiiksi ja siitä tuli kyllä kiva. Jahka kelit viilenee niin yritän ottaa iloksenne kuvan siitä myös käyttäjänsä päällä.



Neule
on neulottu Novitan Helen-langasta, jota ostin viime syksynä Novitan tehtaanmyymälästä Lauttasaaresta. Ihastuin langan väreihin, materiaali ei ole kovin houkutteleva (100% akryyli). Mutta ei pidä välittää eikä valittaa, tunikasta tuli tosi kiva. Idea on houkuteltu omasta päästä, puikot olivat 5mm.

Aika
täydellisiä päiviä. Itsellään hyvää seuraa ja lapsilla kivaa. Leikkipuiston uima-allas oli viimeistä viikkoa täynnä. Lapset läträsivät. Isoin oppi melkein uimaan, sai uusia kavereitakin ja leikki pienempien kanssa. Jokainen nautti vedestä. Haitulakin sai pienen ystävänsä kanssa ammeen, jossa räpyttelivät vettä kilpaa. Kikattelivat. Toinen repi hattua ja toinen yritti silittää. Poika sai rusketusrajat - pikkuinen pylly loistaa hänen kipittäessä pisulle tai pesulle ilman pöksyjä.



Minä
juttelin, näppäilin yhtä kitaraa varovasti. Kädet löysivät soinnut melko nopeasti. Läheinen antaa Landolansa lainaan ja puiston kitaristi lupasi virittää sen. Seuraavalla kerralla osaan ehkä itse. Ja kirjoja oppimishaluisille löytyy. Osaankohan jouluna jo näppäillä johonkin joululauluun säestystä? Aika pitkään olen jo haaveillut, että osaisin soittaa kitaraa. Se kulkisi mukanakin.



Tämä
Haitulan bolero on ollut jo tovin valmiina. Käytössäkin viileimmillä säillä menneillä viikoilla. Ohjeen löysin toissa keväisestä Suuresta käsityölehdestä ja lankana oli merinovillaa. Puikot oli 4mm ja 3,5mm vahvuiset. Mekkojen kanssa tämä on loistava ja onhan noita lyhythihaisiakin, jotka ehkä kohta kaipaavat päälleen pidempää. Y
hdet lapasetkin ehdin neuloa, mutta ne ovat jo päätyneet uudelle (pienelle) omistajalleen ja eilen illalla puikoilta juoksi Haitulalle nirskuvannarskuva ihanan punainen tunikapaita. Siitä kuvia huomenissa vaikka.



Viikonloppu-iloa!

Kiitos
tästä kunniasta kuuluu Tilli Mössönpojan tyttöselle :) Vaikea valita vaan muutama rokkaava ja bloggaava tyttö kaikkien ihanien joukosta, tässä ainaskin muutama; Nina, Isoinpapu, Villakettu ja Kiko.

Niitä neulekuvia sitten viikonlopun kunniaksi. Haitula on saanut kaksi uutta punaista vaatetta ja oppinut työntämään taaperokärryä, ikää tänään 8 kuukautta. Hurjaa, hurjaa.

Taas
on istuttu autossa. Mökkeilty. Katsottu, miten Haitula kiipeää portaat ylös ja virnistää suu leveässä hymyssä.Unohdettu yhdet oranssit kumisaappaat hiekkalaatikolle.



Nähty
Joensuun-ihania, Herra Nenää lähempänä Mualiman napaa. Ihasteltu kissanpentuja. Annettu koiran haistella vauvaa ja sen jälkeen epäilty koira-allergiaa pienellä. Neulottu oman äidin kanssa rinnakkain. Nukuttu normaalia kapeammassa sängyssä. Ihasteltu Kallavettä Pirttiniemestä. Ostettu pussitolkulla nappeja Kuopiosta, leluja sekä pilkullista kangasta anopille Ihanasta.



Juhlittu
taas yhdet häät. Katsottu letkistä tanssivia vierestä ja valssattu kaksi pientä sylissä.
Kuviteltu nähneensä leijona jossain Kangasniemellä päin.



Tultu
kotiin, asetuttu ja tykätty vieraista. Nähty kummallisia huuhkaja-unia. Neulottu ja syöty karkkia. Ostettu kirja jos toinenkin.
On tää vaan ihanaa - ilmassa on jo parasta. Syksyä nimittäin. Viikon päästä olenkin eskarilaisen äiti, hurjaa hommaa. Niitä valmiita neuleita esittelen jahka saan itseni kameran kanssa yhteisymmärrykseen.

Liivia
oli leikkinyt. Tämä sama leikki on ollut minunkin mielessä monta päivää. Tänään leikittiin kaverinkin kanssa, kun oltiin Hietsussa pääsemässä eroon ylimääräisestä.



Jos olisin...
...eläin olisin norsu.
...puu olisin vaahtera.
...auto olisin kuplavolkkari.
...hedelmä olisin omena.
...juoma olisin äidinmaito.

(Itse mietin seuraavia.)

...kukka olisin lilja.
...paikka olisin tori.
...vuodenaika olisin alkusyksy.

Mitähän näistä minun valinnoista tulee muille mieleen? Tule mukaan leikkiin, olisi kiva tietää mikä sinä olisit!

Aurinkoisena
päivänä on helppo kasvaa yhteen. Pussailla, pussailla, pussailla.



Istua
nurmikolla. Juoda kylmää kraanavettä. Jahdata paarmoja. Lakata kynsiä. Lojua. Keittää kesäkeittoa kauramaitoon. Nuuhkia tilliä. Työntää sormet multaan. Maistaa ensimmäiset viinimarjat. Selittää, että kuumuus kiukuttaa. Pussailla, pussailla, pussailla. Vähän suudellakin. 



Nauraa
kasvaneille säärikarvoille. Kuunnella tarinoita joita ei oikeasti edes kukaan ole aloittanut. Miettiä. Haaveilla hetkestä kirjoittaa niitä tarinoita. Neuloa lampaan tuoksuisesta villasta. Saada aarteita. Hätistellä paarmoja. Katsoa, miten valkoiset vaippahousut muuttuu vihreiksi nurmikolla konttaamisesta. Kantaa ämpärikaupalla kuumaa vettä. Roiskutella. Ottaa kuvia. Pussailla, pussailla, pussailla.

Olen
Kanerva ja minulla on ongelma. Minulla on liikaa keskeneräisiä neuleita (eli ufoja=unfinished objects). Tai oikeastaan minulla oli. Sillä minäkin fufoilin. 



Yksi
mohairinen huivi sai uuden elämänsä kerällä, kuin myös yksi lapsen neuletakin etukappale. Virkattuun huiviin en koskenutkaan, sillä sopiva koukku oli hukuksissa pitkään (selittää ne hiihtäjätkin). Toinen lapsen neuletakin etukappale on päättänyt itse hävittää itsensä.



Mutta
Biggasta aloitetun Haltijan hupputakin sain valmiiksi ja siitä tuli kiva!



Haltijan hupputakki
Ohje: Anu Harkki; Puikoissa!
Lanka: Sirdar Bigga, reunavirkkauksessa kaksinkertainen mohair ja ohut villalanka
Puikot 10 mm
Koukut: 6 mm
Muuta: Napit on ostettu joskus Tallinnasta ja ne on katajaa. Ihana metsän tuoksu, pienen ihmisen takissa.

Nämä
harmaat kesäpäivät ovat lipuneet ohi mukavissa merkeissä. Sunnuntaina olimme Porvoossa. Välillä satoi, välillä ei. Ihania tuokioita. Lapset istuivat vuorotellen lelukauppa Riimikon edessä leikkien kuningasta ja kuningatarta. Minäkin koetin miltä kruunu kutreilla tuntui. Riimikko oli aivan ihana lelukauppa! Ihania lasten laukkuja, puisia autoja, kotileikkitavararoita. Viirun ja Pesosen talo. Meidän lapset valitsivat kaupasta puisen mehupullon ja omenan leikkeihinsä.



Yöksi
menimme miehen vanhempien luo. Illalla sain viimeisteltyä kolmiohuivin tytölle. Kun lapset nukkui me aikuiset saunottiin, luettiin lehtiä ja kirjoja.



Raidallinen kolmiohuivi
Ohje: Omasta päästä
Lanka: Novita Wool 100g (näistä kiitos Salaiselle neuleystävälleni!), hapsut ovat varmaan Seitsemän veljestä -lankaa
Puikot: 3,5 mm

Tämä jää nyt odottamaan viileitä syysaamuja, kun kuljetaan pitkin merenrantaa esikouluun Tytön kanssa. Käy hienosti sinisen ulkopuvun kanssa.



Eilen
olimme käymässä Suomenlinnassa. Ihana paikka! Lapsetkin nauttivat, lauttamatka taisi olla kaikista hyvin ihmeellinen. Pieninkin tuijotteli ikkunasta lautan synnyttämiä aaltoja. Illalla Haitula nousi seisomaan tukea vasten! Toinen hammaskin on jo tullut.





Eräälle
pienelle syntymäpäiväsankarille neuloin lapaset viimeisistä Seitsemän veljestä langoista. Lapasten neulominen on sitten mukavaa!

Viikon
hukuksissa ollut kamera löytyi tänään. Olin varma, että mies on hukannut sen jonnekin riennoissaan. Ei ollut, kamera löytyi erään tuliaispussin pohjalta. Pussi oli täynnä lankaa.



Kööpenhaminassa
päätin olla keskittymättä suuremmin lankamatkailuun, mutta kun kaupat kohdalle sattui niin piipahdin toki niissä. (Myönnettävä on kuitenkin, että esitutkintaa tulin harrastaneeksi eräässä neuletapaamisessa ja kotona googlen kanssa. Kaupungin kartassa oli ympyröitynä katu, jonka varrelta pari lankakauppaa löytyi.)



Uldstedet
Fiolstræde 13

Piipahdin tässä kaupassa miehen ja Haitulan odotellessa ulkona. Kauppa oli täynnä ihania lankoja. Ainakin Rowania, norjalaista Dalegarnia ja vyyhdittäin aivan ihastuttavia tanskalaisia villalankoja. Uskoisin jonkun kirjoneuleiden ystävän innostuvan värivalikoimista joita kaupassa oli. Luksuslankoja oli myös. Tästä kaupasta en kuitenkaan ostanut mitään. Jälkeen päin on hieman harmittanut, että jätin kerät ihanan ohutta baby-alpakkaa sinne...



Strikkeboden
Fiolstræden ja Krystalgaden risteyksessä. Muutaman kymmenen metrin päässä Uldstedetistä.

Strikkeboden möi ainakin italialaisia Ornachin lankoja, Noroa ja Colinnetten joitakin lankoja oli myynnissä myös. Hinnat molemmissa kaupoissa oli samaa luokkaa kuin Suomessa. Täältä tarttui mukaankin jotain.



Englannissa kehrättyä Angora fleeceä muutama vyyhti (40 dk per kerä). Näistä tulee talveksi minulle ainakin hattu.



Merino oroa erääseen huiviprojektiin.



Puuvillasekoitetta lasten asusteisiin (7 dk per kerä). Lankojen lomassa on Kööpenhaminasta ostettu lastenvaate kaavakirja Ulla Wellinderin Sy & strik børnetøj 4-10 år, josta taannoin näin kuvauksen Kirjakahvilassa ja kiinnostuin. Raatihuoneen torin laidalta löytyikin Politiken, erittäin hyvä kirjakauppa, josta tämä kirja pääsi mukaani. Tuolla kirjakaupassa oli myynnissä myös todella laajat valikoimat englanninkielistä kirjallisuutta. Kotiin ja käsitöihin liittyvät kirjat löytyivät alakerrasta ja maksuväliinenä kävi myös Visa electron.

Lankoja
näin myös Fisketorvetilla olleessa käsityökaupassa, nimeä en muista. Kaupassa oli myynnissä kankaita, nauhoja ja jonkin verran lankoja, jotka oli lähinnä kummallisen värisiä mohairsekotteita. Bambuisia puikkoja ja koukkuja tuolla oli myös jonkin verran myynnissä.
Fisketorvetilla oli muitakin kivoja kauppoja. Itse viihdyin tovin jos toisenkin Bahnessa, missä myytiin kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta kotiin liittyvää.

Palattuamme
Suomeen lähdimme samantien hakemaan lapsia äitini luota ja kun Mikkelin ohi ajettiin niin pitihän siellä Pirtin kehräämölläkin käydä...

Viimeksi
kuluneiden viikkojen aikana on meidän perhe matkustanut melkoisesti. Pylly on erilaisissa kulkupeleissä istumisen johdosta yhä puuduksissa.
Muutamaan viikkoon mahtuu paljon pienen mielen mullistuksia. Haitulalle varsinkin on tapahtunut. Juhannuksen aikaan hän oppi nousemaan istualteen, viime viikonloppuna löytyi konttaus-asento ja muutamia haparoivia konttausliikkeitä on täällä nähty myös. Niin ja tänään vauvaa kiusanneelle kiukulle löytyi syy. Suussa on ensimmäinen hammas.
- Kun vauvalle kasvaa hampaat niin multa ne tippuu, totesi isosisko. Hänen suusta on irronnut jo kaksi maitohammasta. Tällä erää ei taida heilua yksikään.



Juhannus
sujui odotetuissa merkeissä. Syötiin ja saunottiin. Poika juoksi aika kovaa hyttysten kanssa yhteen. Hyttyset voitti ja pojan toinen silmä turposi umpeen. Lääkerasvalla ja allergialääkkeillä turvotus saatiin kuitenkin kuriin.
Maalla koko klaani nukkui mökin remontoidussa yläkerrassa. Siellä ohuiden ikkunoiden takana uni maistui ja aamulla herätessä olo oli ihana. Nuuskamuikkusmainen. Aamuissa oli samanlaista tunnelmaa, kun lämpimänä kesä-aamuna teltassa herätessä. Niin lähellä luontoa oltiin.



Automatkoilla
neuloin miehen puseroa, tällä erää niistä puuttuu enää hihat. Helman päättely pitää uusia, siitä tuli liian kireä. Millaisen päättelyn kanssa reunasta saa joustavan?



Heti
juhannuksen jälkeen matkustimme miehen ja Haitulan kanssa muutamaksi päiväksi Kööpenhaminaan. Aivan ihana kaupunki. Miten sen yksinkertaisesti ilmaisisi? Rakkautta ensisilmäyksellä.

Kaupunki
oli pullollaan suloista rappio-romanttiikkaa, jota täältä saa hakea tai jota ainakaan minä en ole löytänyt. Talot, ihmiset, ruoka, vaatteet, kengät... Tälläisen tunteen takia kai sitä ihmiset ylipäätään matkustavat. Matkoilta haetaan jotain muuta kuin arkea. Me löydettiin se joku muu. Nautittiin valtavasti.



Minä
ihastuin näihin kadunvarsilla kasvaneisiin ruusuihin. Toiset ruusuista oli useiden metrien korkuisia ja levyisiä. Muraatteja ja muita kiipeileviä kasveja (termit hallussa) näkyi myös monissa paikoissa.



Ja
entäs ne polkupyörät? Kaikki kulki pyörillä. Me kanssa kokeiltiin. Toisena päivänä pyöräiltiin ympäri kaupunkia. Sujuvasti autojen seassa. Helsingissä en varmaan samalla tavalla uskaltaisi. Ajettiin kuningattaren linnan ohi, pysähdyttiin tuijottamaan kanavan toisella rannalla ollutta oopperataloa. Pieni merenneitokin istui kivensä nokassa, jokainen raaja paikallaan. NoaNoan tehtaanmyymäläkin löytyi.



Tivoli
oli kuin satumaailma. 150-vuodessa näköjään pystyy rakentamaan jotakin todella pysäyttävää. Eihän Linnanmäki ole mitään Tivoliin verrattuna. Tuonne veisi mielellään lapsetkin. Kotoinenkin olo siellä tuli, puodeissa myytiin Marimekkoa.
Illan hämärtyessä istuttiin miehen kanssa penkillä Tivolissa. Katsottiin ohi kulkevia ihmisiä, hyssytettiin nukkuvaa vauvaa ja yritettiin painaa se kaikki pieneen mieleen. En voi kuin kuvitella, kuinka ihana paikka tuo olisi pimenevänä syys-iltana. Varmasti se punavalkoruudullisen pöytäliinan ääressä juotu punaviinikin maistuisi silloin vielä paremmalta.



Christianiassa
käytiin myös. Tosin aika pikaisesti. Tuli liian ulkopuolinen olo. Ihan kuin olisi astunut gangsteri-elokuvan kulisseihin ihan liian hienona.
Matkalla sinne mies pysähtyi ihastelemaan ylösalaisin käännettyä suurta veneenrunkoa. Se oli hieno. Tuoksu oli samanlainen kuin junaradoilla.



Kaikin
puolin reissusta jäi ihana tunnelma. Uskon, että Kööpenhaminaan tulee palattua. Katsottavaa  jäi vielä niin paljon. Liian monta yksityiskohtaa löytämättä.



Lähiaikoina
luvassa pieni vilkaisu niihin lankakauppoihinkin. Myös Niina ja Annu ovat bloganneet Kööpenhaminan matkoistaan.

En
ole tainnut koskaan tehdä juhannustaikoja. En ole kerännyt kukkia tyynyn alle, enkä juossut alastomana peltoa tai saunaa ympäri. Ehkä jonkun kokon nokka osoitti kuitenkin joskus kotitalooni päin, kun naimisiin olen kuitenkin päässyt. Ilman taikoja.

Minusta
juhannukseen kuuluu järvi, sauna ja hyvä seura. Tänäkin vuonna ne toteutuu. Huomenna lähdetään matkaan, en malta odottaa. Kerrankin olen pakannut ajoissa. Aamulla mietin vielä viimeiset jutut, ainakin (hyvä) kirja ja neuleet puuttuu.



Kolme
vuotta sitten juhannuksena olimme tytön ja miehen kanssa purjehtimassa. Muistan miten jännitti .Tyttö oli silloin pieni huivipäinen hassu, joka tanssi kuralätäköissä ennen lähtöä. Veneessä istui mintunvihreissä aurinkolaseissa ja pelastusliiveissä. Illalla joi Muumi-limpparia.
Päiväunille nukutin tytön veneen keulaan. Silitin ja lauloin, siihen tyttö nukahti.
Iltapäivällä tuuli vähän yltyi. Kun tyttö nukkui minä istuin siellä veneen keulassa paljain varpain, annoin varpaiden viistää vettä. Eikä minua pelottanut. Nautin tuulen tuoksusta ja lentosuukoista, joita sain yhden jos toisenkin. Veneessä nukuttu yö oli rauhallinen. Aamulla rannassa kiemursi kostea polku.

Yön
pimeinä tunteina valmistui pojalle tälläinen, vieläkin on lipassa vähän parantamisen varaa. Seuraavasta tulee sitten täydellinen! ;) Kangas on tutusta paikasta, Marimekon tehtaanmyymälän kilopalalaarista. Tyttö sanoi, että poika näyttää Vaahteranmäen Eemeliltä tuossa hatussa.



Keväällä
lupasin tehdä äidilleni kesälaukun. Olin ajatellut neuloa tai virkata sellaisen, mutta puikoille on juossut koko ajan jotain tärkeämpää. Lopun viimein päätin ommella sen. Näin selviän nopeammin ja äiti ei jää ilman kesälaukkua. Tämä lähtee Postin mukana Kuopion suuntaan heti tänään!

Kesälaukku
Ohje: Belle epoque -blogista
Kangas: Eurokankaasta palalaarista, sisäpuoli jotakin valkoista paksua puuvillaa.
Muuta: Koska minulla ei ollut kanttinauhaa tein sellaisen itse, tuli kiva. Laukkua voi pitää molemmin päin.



Käsitöiden
ohella minä olen reilun viikon saanut seurata silmä tarkkana syömisiäni. Haitulalla on allergia epäilyjä ärhäkän kasvoissa olevan ihottuman takia. Ruokavaliostani jäi ensin pois kaikki maitotuotteet ja kananmuna. Ihottuma kuitenkin jatkoi sitkeästi leviämistä niimpä myös soija jäi ruokalistaltani pois. Haitula puolestaan oli juuri alkanut päästä kiinteiden makuun maissin ja kauran ansiosta ja ne jäi nyt myös pois.
Tarkkaavaisuutta tämä imetysdietikkona olo kyllä vaatii, joka paikassa on jotain maidonosia, munaa tai soijaa. Tärkeintä kuitenkin, että Haitulan iho saadaan kuntoon!

Lisäksi
olen lukenut kesäkirjallisuutta sekä Mondon matkaopasta Kööpenhaminaan. Juhannuksen jälkeen lähdetään lomalle Kööpenhaminaan yhdessä miehen ja Haitulan kanssa. Odotan reissua enemmän kuin innoissani!

Olen
harrastanut viime aikoina oravannahkakauppaa. Sain Haitulalle kaverilta muutaman kivan sisävaipan ja vaihtarina lupasin neuloa villikset. Olin ajatellut hahtuvaisia, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Kesään sopii paremmin ohut lanka ja lahkeeton malli.



Housujen
haarakohtaan sisäpuolelle neuloin kaksinkertaisesta hahtuvasta vahviketta. Haitula koekäytti hetken pöksyjä istuvuuden takamiseksi. Hyvin toimi! Täytyy varmaan pienen ufojen seljättämis-operaation jälkeen neuloa omallekin vaippapöksylle vastaavat.



Kanervaiset vaippapöksyt
Lanka: Schachenmayr nomotta Merino vajaa 50g ja Pirtin kehräämön hahtuvaa nöttönen
Puikot: 3,5mm ja hahtuvaan 4mm
Ohje: Omasta päästä
Muuta: Alkuun neuloin lahkeet näihin pöksyihin, mutta kokeillessani housuja totesin ne turhaksi. Housut on aloitettu 80 silmukalla ja vyötärön jälkeen lisätty parilla kerroksella tasaisin välein 16 silmukkaa.

Pikku
pikku perhoseni, kesä-aamujen unisilmä, seikkailija, haaveilija, tutkija sai uuden hatun. Siitä tuli nätti. Reilun viikon päästä se puetaan iloisen mekon kanssa, kun koittaa tämän kesän ensimmäiset häät. Sitä ennen hattu saa matkata pitkin ja poikin Helsingin rantoja. Katsotaan millaisia seikkailuja haavelijani löytääkään hatun kanssa.



Simpukkalierihattu
Ohje: Annelta, Siisi on herännyt - en huomannutkaan -blogista.
Lanka: Novita Tennessee, 100% puuvilla, vajaa kerä.
Koukku: 3mm
Muuta: Ruskeaa satiininauhaa.

Tein hatun isommalla koukulla, mitä ohjeessa suositeltiin. Kerroksia tuli vähemmän ja hattu on sopiva tytölle, jonka pään ympärys on n. 52cm. Lieristä tein myös kapeamman.
Hatusta tuli kyllä nätti.

Me
oltiin tänäänkin rannalla lasten kanssa. Aurinko paistoi ja oli kuuma, eilisestä tuulesta ei ollut aamupäivällä tietoakaan.
Kotimatkalla kävelytien ja meren väliin jäävällä kosteikolla nähtiin monta sorsaperhettä. Emot vaakkui lapsiaan. Kaikkein pienimmät polskutteli innoikkammin. Joidenkin perheiden isommaksi kasvaneet poikaset köllöttelivät puiden oksien läpi tunkevien auringonsäteiden laikuissa.
Milloinhan minun lapset malttavat köllötellä rannalla yhdessä paikassa? Ainakin vielä tänään meno oli hurjaa. Vesi pärskyi ja hienoja linnoja vallihautoineen syntyi vedenrajaan.

Pimpula,
Pompula ja Pampula (isin antamat lempinimet meidän lapsille) pääsivät tänään meren rantaan - toisen kesäpäivän kunniaksi.



Mukaan
pakattiin mukavaa mieltä, paksuja pyyhkeitä, uikkarit. Ruisleipää juustolla ja kurkulla. Pienistä jutuista rakentui kiva päivä. Pimpula räpiköi vedessä, tuuli sai hänet palemaan. Pyyhkeen sisälläkään ei tullut tarpeeksi lämmin. Piti laittaa pikkuveljen pusero liuhuvahelmaisen kesämekon päälle.

 

Pompula rakenteli hiekkakakkuja
- Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku...



Pampula
istui sylissäni katsellen muiden touhuja. Villahousut hiekassa. Tuulisena päivänä sitä oli kaikkialla.